El Salvadorin kahvintuottajat tähyävät Eurooppaan uusien markkinoiden toivossa. Silvia Cuéllar, El Salvadorin kahvinviejien yhdistyksen (COEXPORT) puheenjohtaja kertoo, että kahvinviljelijät yrittävät löytää markkinarakoa Euroopasta. Tällä hetkellä viennin pääpaino on raakakahvin viennissä, ja siksi kahvintuottajien tavoitteena onkin nostaa kahvin jalostusastetta. Euroopan unionin kanssa on neuvoteltu asiasta ja sopimus odottaa allekirjoitusta. Silvia Cuéllar uskoo sopimuksen avaavan uusia mahdollisuuksia jotka kannattaa käyttää hyväksi. Kahvintuottajien kannattaa tutustua uusiin mahdollisuuksiin jotka voivat lisätä vientiä vanhalle mantereelle.
Tällä hetkellä kahvin kysyntä on lisääntynyt, johtuen siitä, että perinteisten kahvintuottajamaiden tuotanto on vähentynyt. Tämä avaa El Salvadorin kaltaisille maille uusia mahdollisuuksia lisätä ja ylläpitää kauppaa Eurooppaan. El Salvadorin vuosittaisesta 200 miljoonan dollarin viennistä kahvin osuus on noin 40 %.
Mario Avilés, kahvintuotantoyrityksen edustaja muistuttaa, että tuottajien on tunnettava eri maiden erilaiset kahvitarpeet. "Meidän on erikoistuttava, lopetettava samanlaisen kahvin vienti joka puolelle. Espanjassa kulutetaan erilaista kahvia kuin Saksassa." Tämän vuoksi vientikahville on annettava lisäarvoa, se on jalostettava ennenkuin se lähetetään ulkomaille. Maassa on kyllä kahvin jalostuslaitoksia, mutta ne ovat ulkomaalaisten firmojen (guatemalalaisten ja hondurasilaisten) hallussa.
Tuottajat pyrkivät kasvattamaan kahvin vientiä Eurooppaan, tavoitteena on päästä sisään uusille markkinoille koko mantereelle.
Lähde: Diario CoLatino
http://www.diariocolatino.com/es/20120823/nacionales/106873/Cafetaleros-analizan-oportunidades-de-exportaci%C3%B3n-a-Europa.htm
Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä raakakahvia El Salvadorista. Kysymys ei ole mistään markettitavarasta, vaan erikoisharrastajien jalosta juomasta. Lisätietoja löytyy esimerkiksi näiltä nettisivuilta:
perjantai 24. elokuuta 2012
torstai 16. elokuuta 2012
Oscar Romeron syntymästä 95 vuotta
El Salvadorin katolinen arkkipiispa, Monseñor Oscar Romero olisi eilen täyttänyt 95 vuotta, jos olisi saanut elää. Tämän suuren vaikuttajan ja monen arvostaman esikuvan kohtaloksi muodostui kuitenkin salamurhaajan luoti vuonna 1980.
Oscar Romero syntyi 15.8.1917 Ciudad Barrion kaupungissa, San Miguelin maakunnassa. Koti oli köyhä ja vaatimaton, Oscar oli kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhin. Isä Santos Romero työskenteli postissa ja sähköttäjänä, äiti Guadalupe de Jesús Galdámez hoiti kotia ja lapsia. Jo 13 vuoden iässä Oscar Romero alkoi ajatella papin uraa. Opintojen jälkeen hänet vihittiinkin papiksi vuonna 1942 Roomassa. Pisimmän jakson seurakuntatyötä hän teki San Miguelissa, toimiessaan siellä pappina 20 vuotta.
Ensimmäisen piispanviran apulaispiispana Oscar Romero vastaanotti 1970. Hän oli paljon tekemisissä jesuiittojen kanssa, ja noilta vuosilta on peräisin hänen ystävyytensä Rutilio Granden kanssa. Grande otti voimakkaasti kantaa maattomien talonpoikien puolesta, Romero toimi vielä tässä vaiheessa matalalla profiililla. Vuonna 1974 hänet nimitettiin Santiago de Marian hiippakunnan piispaksi.
Poliittinen tilanne seudulla alkoi kiristyä. Kun 1975 kansalliskaarti surmasi Tres Callesissa viisi talonpoikaa, Romero lähti lohduttamaan surmattujen perheitä ja järjestämään messua heidän muistokseen. Papit pyysivät piispaa nostamaan metelin näistä surmista, mutta Romero ei sitä halunnut. Hän kirjoitti asiasta ankarasanaisen kirjeen ystävälleen presidentti Molinalle. Romero tunti murhien taustat, mutta ei tiennyt miten toimia tilanteessa. Tilanne maaseudulla paheni entisestään, ja köyhät alkoivat paeta kaupunkiin. Romero avasi piispantalon ovet tulijoille jotta heillä olisi edes katto päänsä päällä. Täällä piispa näki mitä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus saa aikaan; yhtäällä enemmistölle äärimmäistä köyhyyttä ja toisaalla harvoille yltäkylläisyyttä ja rikkautta. Kirkko puolusti kansan oikeutta järjestäytyä ja vaatia oikeuksiaan. Hallitus suhtautui epäillen kirkon toimintaan ja erotti useita pappeja.
Helmikuussa 1977 Oscar Romero otti vastaan koko El Salvadorin arkkipiispan viran, keskellä yhä pahenevaa sisäpoliittista tilannetta. Seremonia oli yksinkertainen, eikä paikalla ollut yhtään hallituksen tai sotilasjohdon edustajaa. Romeron piispankausi oli tuskin päässyt käyntiin, kun hänen ystävänsä Rutilio Grande maaliskuussa 1977 murhattiin. Tämä oli käännekohta Romeron elämässä, nyt hän ei enää voinut vaieta. Hän piti messun Granden ja kahden muun samassa yhteydessä murhatun kunniaksi, ja ilmoitti, ettei osallistu mihinkään hallituksen tai presidentin järjestämään tilaisuuteen ennen kuin näiden surmien toteuttajat on selvitetty. Uhkaus myös toteutui; koko lopun piispanvirkansa aikana Romero ei esiintynyt julkisesti presidentin tai hallituksen edustajien kanssa. Romero osoitti mieltään myös toisella tavalla. Hän, arkkipiispan ominaisuudessa, määräsi kaikki seuraavan sunnuntain messut peruutettaviksi, pidettäisiin vain yksi messu osoituksena kirkon yhteydestä. Tuohon San Salvadorissa pidettyyn messuun osallistui yli 100 000 henkeä. Romeron viesti oli kirkas: hän pyysi lopettamaan väkivallan.
Viimeiset kolme vuotta piispanvirassa Romero toimi köyhien puolesta. Hän sovitteli riitoja, avasi kirkon ovet kodittomille, ja teki työtä ihmisoikeuksien puolesta. Hän sai myös lokaa päällensä; häntä syytettiin marxilaiseksi vallankumoukselliseksi, hänen väitettiin yllyttävän väkivaltaan, ja ylipäätään kaikki paha El Salvadorissa oli hänen syytään. Tämä tapahtui, vaikka hänen selväsanaisissa saarnoissaan ei koskaan kuultu katkeruutta tai tarjottu väkivaltaa ratkaisuksi. Romero oli aina valmis neuvotteluun ja dialogiin maan parhaaksi.
Pahat puheet eivät riittäneet; Oscar Romero murhattiin 24. maaliskuuta 1980 kesken messun San Salvadorissa sijaitsevassa syöpäsairaalan kappelissa. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli 100 000 ihmistä. Hautajaiset päättyivät kaaokseen kun paikalla räjähti pommi ja väkijoukkoa ammuttiin. Seurauksena oli lukuisia kuolleita ja haavoittuneita. Romeron jäännökset on haudattu katedraalin kryptaan.
Oscar Romero aavisti kuolemansa. San Salvadorin katolisen yliopiston kirkon seinässä on hänen testamenttinsa: Jos he minut murhaavat, ylösnousen El Salvadorin kansassa. El Salvadorin kirkko on pyytänyt Vatikaanilta Romeron kanonisointia. Monelle salvadorilaiselle hän on profeetta ja pyhimys jo nyt.
Lähteet: Oscar Romeron nimeä kantavan säätiön sivustolla oleva elämänkerta: http://fundacionmonsenorromero.org.sv/biografia
Wikipedian artikkeli Rutilio Grandesta: http://es.wikipedia.org/wiki/Rutilio_Grande
Kuvissa alttari jonka ääreen Oscar Romero ammuttiin, ja hänestä tehtyjä maalauksia. (Kuvat kirjoittajan)
Oscar Romero syntyi 15.8.1917 Ciudad Barrion kaupungissa, San Miguelin maakunnassa. Koti oli köyhä ja vaatimaton, Oscar oli kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhin. Isä Santos Romero työskenteli postissa ja sähköttäjänä, äiti Guadalupe de Jesús Galdámez hoiti kotia ja lapsia. Jo 13 vuoden iässä Oscar Romero alkoi ajatella papin uraa. Opintojen jälkeen hänet vihittiinkin papiksi vuonna 1942 Roomassa. Pisimmän jakson seurakuntatyötä hän teki San Miguelissa, toimiessaan siellä pappina 20 vuotta.
Ensimmäisen piispanviran apulaispiispana Oscar Romero vastaanotti 1970. Hän oli paljon tekemisissä jesuiittojen kanssa, ja noilta vuosilta on peräisin hänen ystävyytensä Rutilio Granden kanssa. Grande otti voimakkaasti kantaa maattomien talonpoikien puolesta, Romero toimi vielä tässä vaiheessa matalalla profiililla. Vuonna 1974 hänet nimitettiin Santiago de Marian hiippakunnan piispaksi.
Poliittinen tilanne seudulla alkoi kiristyä. Kun 1975 kansalliskaarti surmasi Tres Callesissa viisi talonpoikaa, Romero lähti lohduttamaan surmattujen perheitä ja järjestämään messua heidän muistokseen. Papit pyysivät piispaa nostamaan metelin näistä surmista, mutta Romero ei sitä halunnut. Hän kirjoitti asiasta ankarasanaisen kirjeen ystävälleen presidentti Molinalle. Romero tunti murhien taustat, mutta ei tiennyt miten toimia tilanteessa. Tilanne maaseudulla paheni entisestään, ja köyhät alkoivat paeta kaupunkiin. Romero avasi piispantalon ovet tulijoille jotta heillä olisi edes katto päänsä päällä. Täällä piispa näki mitä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus saa aikaan; yhtäällä enemmistölle äärimmäistä köyhyyttä ja toisaalla harvoille yltäkylläisyyttä ja rikkautta. Kirkko puolusti kansan oikeutta järjestäytyä ja vaatia oikeuksiaan. Hallitus suhtautui epäillen kirkon toimintaan ja erotti useita pappeja.
Helmikuussa 1977 Oscar Romero otti vastaan koko El Salvadorin arkkipiispan viran, keskellä yhä pahenevaa sisäpoliittista tilannetta. Seremonia oli yksinkertainen, eikä paikalla ollut yhtään hallituksen tai sotilasjohdon edustajaa. Romeron piispankausi oli tuskin päässyt käyntiin, kun hänen ystävänsä Rutilio Grande maaliskuussa 1977 murhattiin. Tämä oli käännekohta Romeron elämässä, nyt hän ei enää voinut vaieta. Hän piti messun Granden ja kahden muun samassa yhteydessä murhatun kunniaksi, ja ilmoitti, ettei osallistu mihinkään hallituksen tai presidentin järjestämään tilaisuuteen ennen kuin näiden surmien toteuttajat on selvitetty. Uhkaus myös toteutui; koko lopun piispanvirkansa aikana Romero ei esiintynyt julkisesti presidentin tai hallituksen edustajien kanssa. Romero osoitti mieltään myös toisella tavalla. Hän, arkkipiispan ominaisuudessa, määräsi kaikki seuraavan sunnuntain messut peruutettaviksi, pidettäisiin vain yksi messu osoituksena kirkon yhteydestä. Tuohon San Salvadorissa pidettyyn messuun osallistui yli 100 000 henkeä. Romeron viesti oli kirkas: hän pyysi lopettamaan väkivallan.
Viimeiset kolme vuotta piispanvirassa Romero toimi köyhien puolesta. Hän sovitteli riitoja, avasi kirkon ovet kodittomille, ja teki työtä ihmisoikeuksien puolesta. Hän sai myös lokaa päällensä; häntä syytettiin marxilaiseksi vallankumoukselliseksi, hänen väitettiin yllyttävän väkivaltaan, ja ylipäätään kaikki paha El Salvadorissa oli hänen syytään. Tämä tapahtui, vaikka hänen selväsanaisissa saarnoissaan ei koskaan kuultu katkeruutta tai tarjottu väkivaltaa ratkaisuksi. Romero oli aina valmis neuvotteluun ja dialogiin maan parhaaksi.
Pahat puheet eivät riittäneet; Oscar Romero murhattiin 24. maaliskuuta 1980 kesken messun San Salvadorissa sijaitsevassa syöpäsairaalan kappelissa. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli 100 000 ihmistä. Hautajaiset päättyivät kaaokseen kun paikalla räjähti pommi ja väkijoukkoa ammuttiin. Seurauksena oli lukuisia kuolleita ja haavoittuneita. Romeron jäännökset on haudattu katedraalin kryptaan.
Oscar Romero aavisti kuolemansa. San Salvadorin katolisen yliopiston kirkon seinässä on hänen testamenttinsa: Jos he minut murhaavat, ylösnousen El Salvadorin kansassa. El Salvadorin kirkko on pyytänyt Vatikaanilta Romeron kanonisointia. Monelle salvadorilaiselle hän on profeetta ja pyhimys jo nyt.
Lähteet: Oscar Romeron nimeä kantavan säätiön sivustolla oleva elämänkerta: http://fundacionmonsenorromero.org.sv/biografia
Wikipedian artikkeli Rutilio Grandesta: http://es.wikipedia.org/wiki/Rutilio_Grande
Kuvissa alttari jonka ääreen Oscar Romero ammuttiin, ja hänestä tehtyjä maalauksia. (Kuvat kirjoittajan)
maanantai 13. elokuuta 2012
Uusi kaivoslaki valmisteilla
El Salvadorin Ympäristö ja luonnonvaraministeriö (MARN - Ministro de Medio Ambiente y Recursos Naturales) on yhdessä Talousministeriön (MINEC - Ministro de Economia) kanssa julkaissut ehdotuksen uudeksi kaivoslaiksi. Siinä esitetään varsin radikaaleja toimia.
Komitea ehdottaa, että kaikki parhaillaan voimassa olevat malminetsintäluvat peruutetaan tai vähintäänkin jäädytetään. El Salvadorin luonto on hyvin haavoittuvainen, sen vesihuolto on vaikea järjestää ja maa on Keski-Amerikan maista tiheimmin asuttu. Jo nyt suurin osa luonnonvesistä on likaantuneita. Saastumista aiheuttavat suolistoperäiset bakteerit, kasvinsuojeluaineet ja olemassa olevat kaivokset. Kaivoksilla on paitsi merkittäviä ympäristövaikutuksia, myös merkitystä alueiden kyläyhteisöille ja sosiaaliselle elämälle. Komitealla on lakiehdotusta laatiessaan ollut selvästi hyvin ympäristösuojelullinen näkökulma.
El Salvadorin maaperästä löytyy kultaa ja hopeaa, rautaa, kuparia, sinkkiä ja lyijyä. Taloudellisten suhteiden kääntyessä epävarmoiksi kullan hinta on noussut, ja sen louhiminen ja rikastaminen kiinnostaa kaivosyhtiöitä. Sisällissodan aikaan kaivostoiminta oli olojen epävarmuuden vuoksi pysähdyksissä, mutta sen jälkeen on viritelty uusia hankkeita. Yksi sellainen on esimerkiksi kanadalaisen Pacific Rim-yhtiön pyrkimys avata kultakaivos El Doradoon. Yhtiö on saanut alueelle aikanaan tutkimusluvan, mutta El Salvadorin hallitus ei ole antanut lupaa täysimittaisen toiminnan aloittamiseen. Hallituksen mukaan hakija ei täytä riittävän vakuuttavasti kaikkia kaivokselle asetettuja ympäristönsuojeluehtoja. Pacific Rim kokee tämän pelkkänä kiusantekona ja on haastanut El Salvadorin hallituksen kansainväliseen tuomioistuimeen, ja esittänyt mittavan vahingonkorvausvaateen. El Salvadorilla on ystäviä sekä USAssa että Kanadassa, ja nämä pitävät yllä asiaan liittyvää tiedotussivustoa.
Lähteet: Ympäristöministeriön sivut:
http://www.marn.gob.sv/index.php?option=com_content&view=article&id=1481%marn-y-minec-entregan-en-asamblea-legislativa-iniciativa-de-ley-para-suspender-solicitudes-de-exploracion-y-explotacion-minera-metalica&catid=1%noticias-ciudadano&Itemid=77
Stop El Salvador mining (englanninkieliset sivut) http://www.stopesmining.org/j25/
Komitea ehdottaa, että kaikki parhaillaan voimassa olevat malminetsintäluvat peruutetaan tai vähintäänkin jäädytetään. El Salvadorin luonto on hyvin haavoittuvainen, sen vesihuolto on vaikea järjestää ja maa on Keski-Amerikan maista tiheimmin asuttu. Jo nyt suurin osa luonnonvesistä on likaantuneita. Saastumista aiheuttavat suolistoperäiset bakteerit, kasvinsuojeluaineet ja olemassa olevat kaivokset. Kaivoksilla on paitsi merkittäviä ympäristövaikutuksia, myös merkitystä alueiden kyläyhteisöille ja sosiaaliselle elämälle. Komitealla on lakiehdotusta laatiessaan ollut selvästi hyvin ympäristösuojelullinen näkökulma.
El Salvadorin maaperästä löytyy kultaa ja hopeaa, rautaa, kuparia, sinkkiä ja lyijyä. Taloudellisten suhteiden kääntyessä epävarmoiksi kullan hinta on noussut, ja sen louhiminen ja rikastaminen kiinnostaa kaivosyhtiöitä. Sisällissodan aikaan kaivostoiminta oli olojen epävarmuuden vuoksi pysähdyksissä, mutta sen jälkeen on viritelty uusia hankkeita. Yksi sellainen on esimerkiksi kanadalaisen Pacific Rim-yhtiön pyrkimys avata kultakaivos El Doradoon. Yhtiö on saanut alueelle aikanaan tutkimusluvan, mutta El Salvadorin hallitus ei ole antanut lupaa täysimittaisen toiminnan aloittamiseen. Hallituksen mukaan hakija ei täytä riittävän vakuuttavasti kaikkia kaivokselle asetettuja ympäristönsuojeluehtoja. Pacific Rim kokee tämän pelkkänä kiusantekona ja on haastanut El Salvadorin hallituksen kansainväliseen tuomioistuimeen, ja esittänyt mittavan vahingonkorvausvaateen. El Salvadorilla on ystäviä sekä USAssa että Kanadassa, ja nämä pitävät yllä asiaan liittyvää tiedotussivustoa.
Lähteet: Ympäristöministeriön sivut:
http://www.marn.gob.sv/index.php?option=com_content&view=article&id=1481%marn-y-minec-entregan-en-asamblea-legislativa-iniciativa-de-ley-para-suspender-solicitudes-de-exploracion-y-explotacion-minera-metalica&catid=1%noticias-ciudadano&Itemid=77
Stop El Salvador mining (englanninkieliset sivut) http://www.stopesmining.org/j25/
torstai 9. elokuuta 2012
Mitt Romney kiistää yhteydet kuolemanpartioihin
El Salvadorin nettilehdet kohisevat tällä hetkellä Yhdysvaltojen presidentinvaalien republikaaniehdokkaan Mitt Romneyn yhteyksistä sisällissodan aikaisten kuolemanpartioiden (puolisotilaallisten joukkojen) toimintaan. Romneyn perustama ja rahoittama yritys Bain Capital toimi yhdyssiteenä Miamissa toimiville El Salvadorin rikkaimpien perheiden edustajille, jotka kävivät sotaa Yhdysvalloista käsin. He sijoittivat Bain Capitaliin 4 miljoonaa dollaria.
Romney kieltää tienneensä mitään kuolemanpartioista. Hän sanoo tutkineensa rahoittajia ja vakuuttuneensa siitä, että rahaa ei voitu yhdistää huumekauppaan eikä muuhunkaan rikolliseen toimintaan. Eri lähteiden mukaan yhteydet kuolemanpartioihin olivat kuitenkin tiedossa jo vuonna 1984. Romney sai tukea vaalikampanjoihinsa samoilta sijoittajilta.
Yhdysvaltojen toiminta El Salvadorin sisällissodassa on historian häpeätahra. Vuonna 2007 Miamissa Romney tuomitsi ne jotka rahoittivat kidutuksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia El Salvadorin sisällisodan aikana. Samassa tilaisuudessa Romney kertoi miten salvadorilaiset ystävät eivät ainoastaan tue häntä, vaan myös opettavat. Hänelle oli kerrottu kidutuksista ja murhista joiden takana oli salvadorilaisia terroristeja, joiden toimintaa rahoitti Fidel Castro.
Nuevo Cuscatlánin nuori pormestari Nayib Bukele tiivisti asian yhteen virkkeeseen Facebook-sivullaan. "Yksi syy miksi tuen Barak Obamaa: hänen vastustajansa."
Lähde: http://www.lapagina.com.sv/internacionales/69982/2012/08/08/Romney-se-desliga-de-acusaciones-sobre-Escuadrones-de-la-Muerte-en-El-Salvador
Romney kieltää tienneensä mitään kuolemanpartioista. Hän sanoo tutkineensa rahoittajia ja vakuuttuneensa siitä, että rahaa ei voitu yhdistää huumekauppaan eikä muuhunkaan rikolliseen toimintaan. Eri lähteiden mukaan yhteydet kuolemanpartioihin olivat kuitenkin tiedossa jo vuonna 1984. Romney sai tukea vaalikampanjoihinsa samoilta sijoittajilta.
Yhdysvaltojen toiminta El Salvadorin sisällissodassa on historian häpeätahra. Vuonna 2007 Miamissa Romney tuomitsi ne jotka rahoittivat kidutuksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia El Salvadorin sisällisodan aikana. Samassa tilaisuudessa Romney kertoi miten salvadorilaiset ystävät eivät ainoastaan tue häntä, vaan myös opettavat. Hänelle oli kerrottu kidutuksista ja murhista joiden takana oli salvadorilaisia terroristeja, joiden toimintaa rahoitti Fidel Castro.
Nuevo Cuscatlánin nuori pormestari Nayib Bukele tiivisti asian yhteen virkkeeseen Facebook-sivullaan. "Yksi syy miksi tuen Barak Obamaa: hänen vastustajansa."
Lähde: http://www.lapagina.com.sv/internacionales/69982/2012/08/08/Romney-se-desliga-de-acusaciones-sobre-Escuadrones-de-la-Muerte-en-El-Salvador
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)