San Salvadorin katedraalin edessä pidettiin tänään juhlallinen tilaisuus, jossa kaikkien El Salvadorissa toimivien kirkkokuntien edustajat allekirjoittivat yhdessä vetoomuksen elämän ja rauhan puolesta. Myös hallitus oli lähettänyt paikalle edustajansa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki kirkkokunnat on saatu tärkeän yhteisen asian taakse. Vetoomuksen tuli myös lasten ja nuorten edustajien allekirjoitukset.
'Rauha on muutakin kuin sodan poissaoloa', näin minulle vastattiin kun kysyin miksi nyt pitää vedota rauhan puolesta, kun sota on päättynyt ja vuosia sitten. Lukuisissa keskusteluissa salvadorilaisten kanssa on tullut esille, että turvallisuustilanne on keväästä jonkin verran parantunut. Jengien keväisellä tulitauolla on ollut merkitystä. Tilanteen muuttumisen huomaa myäs katukuvassa – poliiseja ja turvamiehiä näkyy vähemmän kuin edellisellä vierailulla (tai sitten olen vain niin tottunut näkemään niitä, etteivät ne enää herätä huomiota). Sota on tänään erilaista kuin 'oikean' sodan aikana. Silloin oli selvät alueet jotka olivat turvallisia, ja toiset joissa käytiin taisteluita. Nyt elämä on epävarmaa, missä hyvänsä voi joutua harhaluodin, tai tarkoitetun sellaisen, uhriksi.
Saimme karun muistutuksen asiasta torstaiaamuna, kun ilmoitettiin, että salvadorilainen pastori Alejandro oli juuri saanut tietää, että hänen 31-vuotias veljenpoikansa Carlos oli edellisenä iltana ammuttu kotonaan. Alejandro lähti lohduttamaan surevaa perhettä meidän siunaustemme saattelemana.
Allekirjoitustilaisuus oli muutakin kuin korkeiden kirkonmiesten puheita, se oli myös nuorison tapaamistilaisuus. Eri puolilta El Salvadoria oli tullut nuoria ja vanhempiakin ihmisiä tähän tärkeään tilaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti