Siirtolaisuuden vaikutuksia tutkitaan

El Salvadorin yliopiston sosiologian ja väestötieteen opiskelijat järjestävät ensimmäisen kongressin, jonka tarkoituksena on tutkia siirtoilaisuuden sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, syitä ja seurauksia salvadorilaiseen yhteisöön. "Siirtolaisuus on ilmiö, joka rikkoo siteitä Yhdysvalloissa asuvien ja heidän täällä asuvien sukulaistensa väliltä. Eräs tästä johtuva ilmiö jonka löysimme tutkimuksessamme on se, että rahalähetykset tulevat vähenemään seuraavien 10-20 vuoden aikana", sanoi sosiologian opiskelija Guillermo Pacas.

Tämä suhteiden särkyminen johtuu siitä, että Yhdysvalloissa asuvien salvadorilaisten lapset eivät tunne El Salvadoriin jääneiden sukulaistensa oloja. Monet eivät tunne juuriaan, eivätkä tunne olevansa salvadorilaisia. El Salvador saa suuren osan tuloistaan näistä rahalähetyksistä. Tätä taustaa vasten sosiologian opiskelijat korostavat sitä, miten tärkeää olisi luoda uutta tuotantoa.

Tämä vaatii panostuksia maanviljelykseen ja teollisuuden laajentamista.Opiskelijat ehdottavat mm. opetusjärjestelmän uudistamista niin, että se opettaisi nuorille enemmän tekniikkaa, jotta salvadorilaiset oppisivat itse tuottamaan tarvitsemansa tavarat, ettei tarvitsisi tuoda maahan tavaroita ja maksaa niitä ihmisten viennillä. Kun maa ei tuota tarpeeksi täyttääkseen kansalaistensa tarpeita, nämä muuttavat maasta ja siteet perheisiin murtuvat.

Kongressissa keskustellaan myös sellaisista aiheista kuin perheiden hajoamisesta, psykologisista ja taloudellisista vaikutuksista maastamuuttajien perheisiin, identiteetin menettämisestä. María Joaquina Menhívar, sosiaalipolitiikan opiskeijoiden järjestön jäsen, vahvisti, että salvadorilaisen identiteetin menettäminen  on yhteiskunnalle vaarallista. "Nämä henkilöt, jotka hankkivat ja ajattelevat olevansa Yhdysvalloissa, kadottavat kansallisen identiteettinsä. On tärkeää, että ihmiset tuntevat historian, jotta he voivat muuttaa yhteiskuntaa, eivätkä vain toista eilisen tekoja", hän sanoi. Opiskelijat suosittelevat koulutusjärjestelmään muutoksia; lasten on opittava tuntemaan menneisyyttä, jotta he osaavat analysoida sitä todellisuutta jossa päivittäin elävät.

Kongressiin osallistuivat myös Dagoberto Gutiérrez El Salvadorin luterilaisesta yliopistosta, sekä varaministeri Juan José García.

Lähde: DiarioCoLatino http://www.diariocolatino.com/es/20121128/nacionales/110264/Estudiantes-de-sociolog%C3%ADa-realizan-congreso-sobre-migraci%C3%B3n.htm

Tähän uutiseen voi hyvin lisätä esittää ajatuksen jonka kuulin Christian Chavarrialta: nykynuoret eivät tiedä miksi Monseñor Oscar Romero murhattiin, tai mistä 20 vuotta sitten päättyneessä sisällissodassa oli kysymys. Sitä ei opeteta koulussa.)

Toivon talo

Casa Esparanza, Toivon talo, on San Salvadorissa toimiva päiväkeskus kadulla eläville miehille ja naisille. Siellä he voivat pestä vaatteensa, saavat päivän ruoka-annoksen ja voivat tavata toisiaan ja myös keskustella työntekijöiden kanssa. Paikkaa pyöritetään saksalaisten luterilaisten kirkkojen tuella, työntekijöinä ja paikan isäntänä ja emäntänä ovat vuosia toimineet baijerilaiset Helmut ja Waltraud Köhler. Heidän tukijärjestönään Saksassa toimii Eine Welt-lähetysjärjestö, jolla on työntekijöitä ympäri maailmaa. (Saksankieliset kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.mission-einewelt.de/index.php?id=564&L=0 .)

Eine Welt lähettää maailmalle myös vapaaehtoisia. Tapasin heistä kaksi, Franziska Falkin ja Laura Kehlenbachin. Tytöt kertoivat olevansa El Salvadorissa vuoden sopimuksella. Kolme kuukautta on nyt kulunut, ja he vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä oloonsa. Tytöt työskentelevät jonkin verran keittiössä ja muissa järjestelytöissä, mutta heidän päätyönsä on istua kadun miesten ja naisten viereen ja kuunnella heidän tarinoitaan. Kysyin heidän espanjantaidostaan ennen maahan tuloa, ja he kertoivat opiskelleensa sitä lukiossa. Täällä heille järjestettiin kahden viikon tehokurssi, mutta eniten he sanovat oppineensa kuuntelemalla ja puhumalla asiakkaidensa kanssa. Täyden vuoden mittainen sopimus on heistä ihan OK, ensimmäiset kuukaudet menevät kuitenkin asioiden opetteluun. Tyttöjen mielestä olisi aivan outoa jos heidän pitäisi nyt, kolmen kuukauden jälkeen, lähteä takaisin.

Eine Welt on ainoa saksalainen järjestö, joka lähettää vapaaehtoisia El Salvadoriin. Muut järjestöt ovat huolissaan turvallisuustilanteesta, ja etsivät siksi kohteita muualta. Franziska ja Laura ovat tunteneet olonsa koko ajan turvatuiksi, illalla ei lähdetä yksin ulos, mutta se on heistä aivan normaali tilanne. Sain tytöiltä heidän sähköpostiosoitteensa, ja he lupasivat kertoa lisää työstään kaikille kiinnostuneille. Jos haluat ottaa heihin yhteyttä niin pyydä minulta osoite. Tytöt osaavat hyvin saksaa, espanjaa ja englantia.

Toisenlainen El Salvador

El Salvador on paitsi kuhiseva pääkaupunki ja vihreä maaseutu tulivuorineen, myös merenrantakohde. Maalla on rantaviivaa Tyynen valtameren puolella satoja kilometrejä, ja osa siitä on hienoa hiekkarantaa. El Salvadorilla on oma Costa Del Solinsa, jossa espanjalaisen vastineen tapaan on lomahotelleja. Me vietimme pari päivää Joya del Pasifico-nimisessä lomakohteessa.

Joya del Pasifico on rakennettu vuonna 2003. Pääosa kävijöistä on salvadorilaisia, ulkomaista ovat useimmiten edustettuna Chile, Paraguay, Irlanti, Ranska...Vieraat majoitetaan mukaviin bungaloveihin. Ravintolasta saa aamiaista ja muuta ruokaa, allasbaarissa tarjoillaan drinkkejä. Hotelli  työllistää 32 henkeä, ravintola saa suuren osan tarjottavastaan lähiseudulta. Päivän kala  riippuu kalastajien saaliista. (Aina se on kuitenkin hyvää!)  Alueelta ei tarvitse poistua kuin rantakävelyjä varten. Hienoa hiekkaa riittää runsaat 10 kilometriä, eikä rantaa ole pätkitty aidoilla hotellien rajaviivojen mukaan. Rannalla on hotellien lisäksi myös ykstyistaloja.

Rannalle kannattaa lähteä kävelemään varsinkin auringon nousun ja laskun aikoihin. Silloin saattaa törmätä vaikka kilpikonnan munittajaan. Rannalle munimaan nousseen kilpikonnan taakse kaivetaan kuoppa johon munat putoavat. Ne kerätään talteen ja viedään lähiseudulla toimivaan kilpikonnien tarhauskeskukseen. Se maksaa munista paremman hinnan kuin niistä saisi myytäessä ne ruuaksi. Tarhassa munat haudataan uudelleen hiekkaan ja kuoriutuneet poikaset lasketaan turvallisesti mereen kasvamaan aikuisiksi.

Rannalla voi tavata myös perinteisen heittoverkkokalastajan ja kotiloita keräävän naisjoukon. Kotiloiden liha syödään ja kuoret käytetään käsitöiden materiaalina.

Joya del Pacificon kotisivut http://www.joyadelpacifico.com/index.php/grupo/club-joya-del-pacifico

Pelikaanit risteilevät rannan aaltovyöhykkeellä koko päivän.

Ristimaalari

Christian Chavarri tunnetaan El Salvdorissa ja myös Suomessa ristimaalarina. Hänen tavaramerkkinsä ovat erikokoiset puiset ristit, jotka on koristeltu salvadorilaisissa kuva-aiheilla. Niissä on usein ihmisiä toimissaan, luontoa tai maisemia. Kuvien värit ovat kirkkaita ja muodot selviä, ääriviivoja on korostettu. Samanlaisella tyylillä maalaa salvadorilaisia aiheita myös Fernando Llort.

Christian työllistää tällä hetkellä kuusi henkilöä ristien ja muiden töiden parissa. Hän suunnittelee ja piirtää aiheet ja apulaiset huolehtivat maalauksesta. Christian kertoi, että kaksi maalareista on sellaisia, joiden olisi liikuntavammojensa vuoksi mahdoton työllistyä vapailla markkinoilla. Käsityömarkkinoilla on myynnissä samantyyppisiä ristejä ja muita töitä, esim. jouluseimiä. Niiden hinta on usein halvempi kuin Christianin töiden. Syynä on se, että Christian maksaa työläisilleen oikeudenmukaisen palkan.

Christian kertoi meille mielenkiintoisen tarinan: hänet oli hiljattain kutsuttu suuren amerikkalaisen Wallmart-ketjun El Salvadorin toimistoon neuvotteluihin. Wallmart olisi halunnut ostaa oikeudet Christianin töihin. Kun hän oli kysynyt kuka ristit sen jälkeen valmistaisi, hänelle oli vastattu: 'Älä sinä siitä huolehdi, me haluamme vain ne oikeudet!' Christian ei ollut suostunut. Samanlainen tarjous oli tehty myös Fernando Llortille, hänkin oli vastannut kieltävästi. Nämä miehet ovat sitä mieltä, että kansanperinnettä ei voi myydä suuryritykselle massatuotantoon, työt ovat yksilöllisiä.

Christianin perhe on yhdessä suhteessa tyypillinen salvadorilainen nykyperhe: perheessä on yhdeksän lasta, näistä viisi on Yhdysvalloissa paperittomina siirtolaisina. He eivät voi käydä tapaamassa perhettä El Salvadorissa, paperiton siirtolainen ei enää pääsisi takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä on raskas ja vaikea asia varsinkin kulttuurissa, jossa perhe on hyvin täkeä tekijä ihmisten elämässä.

Ristimaalarin töitä voi ostaa myös Suomesta. Niitä myy Kotimaa-kustannus, nettikauppa on osoitteessa http://www.sacrum.fi/. Kun kirjoittaa hakukenttään christian saa näkyviin kaikki tuotteet.

Christian Chavarrin elämästä on tietoja myös Kirkon ulkomaanavun sivuilla http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/lahjoita/kehitysmaatuotteet/christian_chavarria/?id=496

Christian (pöydän takana oikealla) esittelee tuotteitaan. 

Pappien vetoomus elämän ja rauhan puolesta

San Salvadorin katedraalin edessä pidettiin tänään juhlallinen tilaisuus, jossa kaikkien El Salvadorissa toimivien kirkkokuntien edustajat allekirjoittivat yhdessä vetoomuksen elämän ja rauhan puolesta. Myös hallitus oli lähettänyt paikalle edustajansa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki kirkkokunnat on saatu tärkeän yhteisen asian taakse. Vetoomuksen tuli myös lasten ja nuorten edustajien allekirjoitukset.

'Rauha on muutakin kuin sodan poissaoloa', näin minulle vastattiin kun kysyin miksi nyt pitää vedota rauhan puolesta, kun sota on päättynyt ja vuosia sitten. Lukuisissa keskusteluissa salvadorilaisten kanssa on tullut esille, että turvallisuustilanne on keväästä jonkin verran parantunut. Jengien keväisellä tulitauolla on ollut merkitystä. Tilanteen muuttumisen huomaa myäs katukuvassa – poliiseja ja turvamiehiä näkyy vähemmän kuin edellisellä vierailulla (tai sitten olen vain niin tottunut näkemään niitä, etteivät ne enää herätä huomiota). Sota on tänään erilaista kuin 'oikean' sodan aikana. Silloin oli selvät alueet jotka olivat turvallisia, ja toiset joissa käytiin taisteluita. Nyt elämä on epävarmaa, missä hyvänsä voi joutua harhaluodin, tai tarkoitetun sellaisen, uhriksi.

Saimme karun muistutuksen asiasta torstaiaamuna, kun ilmoitettiin, että salvadorilainen pastori Alejandro oli juuri saanut tietää, että hänen 31-vuotias veljenpoikansa Carlos oli edellisenä iltana ammuttu kotonaan. Alejandro lähti lohduttamaan surevaa perhettä meidän siunaustemme saattelemana.

Allekirjoitustilaisuus oli muutakin kuin korkeiden kirkonmiesten puheita, se oli myös nuorison tapaamistilaisuus. Eri puolilta El Salvadoria oli tullut nuoria ja vanhempiakin ihmisiä tähän tärkeään tilaisuuteen. 

Marttyyrien päivä

Marraskuun 16. on El Salvadorin kirkoissa marttyrien päivä. Kuuden jesuiittapapin murha vuonna 1989 osui tälle päivälle, ja samana päivänä muistetaan muitakin uskonsa tähden kuolleita.

Sisarkirkkotapaamisessa oli aamulla aiheeseen liittyvä hartaushetkin. Pidimme yhdessä minuutin hiljaisuuden ja rukoilimme. Sen jälkeen luettiin kaikkien kuolleiden jesuittapappien nimet, ja myös Oscar Romeron nimi. Jokaisen nimen jälkeen kaikki huusivat yhdessä: "Presente!" Tämä oli hyvin vaikuttava kunnianosoitus näiden vainajien muistolle. Heitä ei haluta unohtaa, heidän nimensä ja kohtalonsa halutaan pitää mielessä, sillä kansa joka unohtaa menneisyytensä on pian tyhjän päällä.

Päivällä pidimme vielä tapaamisen viimeisen päivän kunniaksi jumalanpalveluksen, jossa myös luettiin näiden marttyyrien nimet. Samalla tavalla muistettiin muitakin uskonsa ja vakaumuksensa tähden kuolleita. Amerikkalaiset vieraat olivat laatineet listaa, jossa oli kansalaisoikeustaisteluissa surmattuja Martin Luther Kingistä Malcom X:ään. Myös Ruotsin pääministeri Olof Palme mainittiin, samoin saksalainen keskitysleirillä kuollut Dietrich Bonhoeffer.

Marttyyrien kunniaksi saliin oli rakennttu alttari, jossa oli näiden jesuiittapappien nimet.

Sisarkirkkotapaaminen

El Salvadorin luterilainen kirkko järjestää 12.-16.11.2012 kolmannen sisarkirkkotapaamisen. Tapaamiseen on kutsuttu edustajia eri puolilla maailmaa toimivista luterilaista kirkoista, jotka tekevät yhteistyötä El Salvadorin luterilaisen kirkon kanssa. Suomen evankelisluterilainen kirkko on yksi näistä sisarkirkoista. Tuomiokapituli on vastannut kutsuun ja lähettää tapaamiseen kaksi edustajaa, Riikka Leskisen ja minut. Riikka toimii tiedottajana Raision seurakunnassa, ja on moninkertainen El Salvadorin kävijä.

Päivien ohjelmassa on seurakuntavierailuja ei puolilla maata, seminaareja ja ryhmätöitä. Kaiken tarkoituksena on vahvistaa kirkkojen välistä yhteistyötä ja etsiä uusia keinoja El Salvadorin kirkon aseman vahvistamiseksi.

Omana tavoitteenani on tavata paljon paikallisia ihmisiä ja solmia kontakteja joiden avulla pystyn tuomaan tähän blogiini myös tavallisten ihmisten tuntemuksia, niin ettei se olisi vain nettilehtien varassa. Toivon myös saavani haastatteluja ja paljon kuvamateriaalia käytettäväksi sivuillani. Jos löydän toimivan nettiyhteyden ja sopivasti aikaa, niin yritän tehdä tänne päivityksiä heti tuoreeltaan, paikan päältä.